Ylosnousemus I by Leo Tolstoi
L >>
Leo Tolstoi >> Ylosnousemus I
Pages:
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
7 |
8 |
9 |
10 |
11 |
12 |
13 |
14 |
15 |
16 |
17 |
18 |
19 YLOeSNOUSEMUS I
Kirj.
LEO TOLSTOI
Tekijaen luvalla suomentanut Arvid Jaernefelt
1899.
_"Silloin Pietari tuli haenen tykoensae, ja sanoi: Herra, kuinka usein
minun pitaeae veljelleni, jolta rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi?
Onko seitsemaessae kerrassa kyllae?
"Sanoi Jeesus haenelle: en minae sano sinulle ainoastaan seitsemaen kertaa,
mutta seitsemaenkymmentae kertaa seitsemaen."_
(Mat. 18: 21, 22.)
_"Miksi siis naeet raiskan, joka on veljes silmaessae, ja et naee malkaa
omassa silmaessaes."_
(Mat. 7: 3.)
_"Joka teistae on synnitoen, se heittaekoeoen ensin haentae kivellae."_
(Joh. 8: 7.)
_"Ei ole opetuslapsi ylitse mestarinsa: mutta jokainen on taeydellinen
koska haen on niinkuin haenen mestarinsa."_
(Luuk. 6: 40.)
I.
Vaikka ihmiset, keraeaennyttyaensae sadoin tuhansin pienoiselle
pinta-alalle, tekivaetkin parastaan taervellaekseen sitae maata, jonka
paeaellae tunkeilivat; vaikka he laskivatkin taemaen maan kivillae, ettei
siinae mitaeaen kasvaisi, vaikka nyhtivaet juurineen yloes jokaisen ruohon,
joka pyrki esille, vaikka savuuttivat ilman kivihiilen ja naftan
kaeryllae, vaikka typistelivaet puunsa luonnottoman muotoisiksi ja
karkoittivat naekyvistae kaikki elaeimet ja linnut;--kevaet oli sentaeaen
kevaettae kaupungissakin. Aurinko paistoi, ruoho, saatuaan kasvun vauhtia,
vihersi kaikkialla, missae sitae ei oltu irtinyhdetty, ei ainoastaan
bulevardien penkereillae, vaan katukivienkin vaelissae, ja koivut,
poppelit, tuomet puhkesivat liimaisiin, tuoksuviin lehtiinsae, lehmukset
paisuttivat halkeilevia nuppujansa. Naakat, varpuset ja kyyhkyset
kevaeiseen tapaansa jo rakentelivat iloiten pesiaensae ja kaerpaeset
surisivat auringon laemmittaemillae seinillae. Iloissaan olivat niin kasvit
kuin linnut, hyoenteiset ja lapset. Ainoastaan suuret, ainoastaan
taeysikaeiset ihmiset--ne yhae herkeaemaettae pettivaet ja kiusasivat sekae
itseaeaen ettae toisiaan. Ihmiset eivaet ajatelleet pyhaeksi ja taerkeaeksi
sitae, ettae nyt oli taemmoeinen kevaetaamu, ei taetae jumalan maailman
kauneutta, joka on annettu kaikkien olentojen onneksi,--kauneutta, joka
heraettaeae rauhan, sovinnon ja rakkauden tunteita, vaan pitivaet pyhaenae ja
taerkeaenae sitae, minkae olivat vaan itse keksineet hallitakseen ja
vallitakseen toisiansa.
Niinpae laeaeninvankilan konttorissa ei pidetty pyhaenae ja taerkeaenae suinkaan
sitae, ettae kaikille elaeimille ja ihmisille on annettu kevaeaen sulous ja
ilo, vaan pidettiin pyhaenae ja taerkeaenae, ettae eilisiltana oli saapunut
numeroitu, sineteillae ja virallisilla alkukoristuksilla varustettu
paperi, jossa kaeskettiin kello 9:ksi aamua, taenae 28 p:nae huhtikuuta,
tuomaan oikeuteen kolme vankilassa saeilytettyae tutkintovankia--kaksi
naista ja yksi mies. Toinen naeistae naisista, ollen kaikkein taerkein
rikoksellinen, oli tuotava erikseen. Ja niinpae nyt taemaen virkakirjeen
perustuksella, 28 p. huhtikuuta, kello 8 aamulla, astui naisosaston
haisevaan kaeytaevaeaen paeaevartija. Haenen mukanaan tuli kaeytaevaeaen kaersineen
naekoenen nainen, jolla oli harmaat kiharahiukset ja virkanauhat roeijyn
hihoissa sekae siniset reunat vyoessae. Se oli naisosaston paeaevartija.
--Haetteko Maslovaa?--kysyi haen, laehestyessaeaen paeaevartijan seurassa
eraestae kaeytaevaeaen paein avautuvien koppien ovea.
Paeaevartija, kolistellen lukossa rautaisia avaimiansa avasi kopin oven,
jolloin sieltae tulvahti vielae haisevampi loeyhkae kuin kaeytaevaessae olikaan,
ja huusi:
--Maslova oikeuteen!--ja jaeaeden odottamaan sulki jaelleen oven.
Yksin vankilankin pihalla oli tuore, elaehyttaevae henki, minkae tuuli oli
ahoilta kaupunkiin tuonut. Kaeytaevaessae sitaevastoin oli painostava,
lavantautinen, ulostuksista, tervasta ja homeesta sekoittunut ilma, joka
heti masensi alakuloiseksi vastatulijan mielen. Samaa tunsi pihalta
tullut vartijanainen, vaikka oli tottunutkin huonoon ilmaan. Kaeytaevaeaen
paeaestyaensae haentae aekisti rupesi vaesyttaemaeaen ja nukuttamaan.
Kopissa nousi kiire: kuului naisaeaeniae ja paljain jaloin astumista.
--Alappa joutua sieltae, Maslova,--pian!--huusi paeaevartija oveen.
Parin minuutin kuluttua tuli kopista nopein askelin, aekkiae kaeaentyen ja
asettuen paeaevartijan viereen, lyhyenlaentae ja hyvin kohorintanen nuori
nainen, harmaassa, valkoisen roeijyn ja valkoisen alushameen paeaelle
puetussa mekossa. Jaloissa oli naisella liinaiset sukat ja niiden paeaellae
vankikengaet, paeaessae oli valkoinen huivi, jonka alta, naehtaevaesti
tahallaan, oli tyoennetty esille muutamia pyoeryloeitae mustista
kiharaisista hiuksista. Naisen kasvoissa oli ylt'yleensae se erikoinen
kalpeus, joka tavataan kauan sisaellae olleiden ihmisten kasvoissa ja joka
vaeriltaeaen muistuttaa perunan ituja kellarissa. Samallaiset olivat
pienet, leveaet kaedet ja valkonen, taeytelaes kaula, joka naekyi mekon
suuren kauluksen vaelistae. Naeissae kasvoissa, erittaeinkin niiden
vaesaehtaeneen kalpeuden vuoksi, heraetti huomiota hyvin mustat, saekenoeivaet,
vaehaen turvonneet, mutta hyvin eloisat silmaet, joista toinen katsoi vaehaen
kieroon. Haen pysyttelihe hyvin suorana, pitaeen esillae taeytelaeistae
rintaansa. Kaeytaevaeaen tultuansa haen, keikahuttaen hiukan paeaetaensae,
katsahti suoraan paeaevartijan silmiin valmiina taeyttaemaeaen kaikki, mitae
haeneltae vaadittaisiin. Paeaevartija oli jo sulkemassa ovea, kun sieltae
pistihe esiin harmaahapsisen akan kalpeat, ankaran ryppyiset kasvot.
Akka alkoi jotakin haastaa Maslovalle, mutta paeaevartija painamalla ovea,
litisti haenen paeaetaeaen ja paeae katosi. Kopissa remahti joku naisaeaeni
nauramaan. Maslova myoeskin naurahti ja kaeaentyi sitten ovessa olevalle
pienelle ristikkoluukulle. Akka sisaepuolelta laittautui myoeskin heti
luukulle ja kaeheaellae aeaenellae sanoi:
--Muista, aelae puhu mitaeaen liikaa, aina vaan yhtae.
--Yhtae on mitae puhun, pahemmaksi ei tule,--sanoi Maslova paeaetaensae
keikahuttaen.
--Eipae tietenkaeaen kahta,--sanoi paeaevartija esimiehen luottamuksella
omaan sukkeluuteensa.--Eteenpaein, mars!
Luukussa naekynyt akan silmae katosi, mutta Maslova tuli keskelle kaeytaevaeae
ja seurasi nopein, lyhyin askelin paeaevartijaa. He laskeutuivat alas
kivirappusia myoeten, kulkivat vielae pahemman hajuisen ja meluisen
miesosaston laepi, oviluukuissa olevien silmien seuraamina, ja tulivat
konttoriin, jossa jo seisoi kaksi saattosotamiestae pyssyinensae. Siellae
istuva kirjuri antoi toiselle sotamiehistae tupakinsavusta kellastuneen
paperin ja, osoittaen vankia, sanoi: "Tuoss' on." Sotamies,--
nishninovgorodilainen talonpoika--jolla oli punaset, rokonarpiset
kasvot, pisti paperin sinellinsae hihantaitteeseen ja hymyillen iski
silmaeae toverilleen, leveaenaamaiselle tshuvassille, tarkoittaen vankia.
Sotamiehet laskeutuivat vangin kanssa rappusia alas ja menivaet
paeaeporttia kohden.
Paeaeportin suuresta ovenpuoliskosta avautui erikoinen ovi ja astuttuaan
sen kynnyksen yli pihalle sotamiehet tulivat vangin kanssa muurien
ulkopuolelle ja laeksivaet astumaan pitkin kaupunkia kulkien keskellae
kivikatua.
Ajurit, puotilaiset, kyoekkipiiat, tyoemiehet, virkamiehet pysaehtyivaet ja
uteliaasti tarkastelivat vankia; muutamat pudistelivat paeaetaensae
ajatellen: "noin se kaey kun kaeyttaeytyy huonosti, eikae niinkuin me."
Lapset katselivat kauhulla naisrosvoa, ja voivat olla rauhallisia vaan
siitae syystae, ettae sotamiehet kulkivat haenen jaeljessaeaen eikae haen siis
nyt voinut mitaeaen tehdae. Joku maalainen talonpoika, joka oli saanut
myydyksi hiiliae ja lipinyt ravintolassa teetae, tuli haenen viereensae,
teki ristinmerkin ja antoi haenelle roposen. Vanki punehtui, painoi
paeaensae alas ja mutisi jotain itsekseen.
Tuntien, ettae kaikki haentae silmaeilivaet, haen salavihkaa, paeaetaensae
kaeaentaemaettae, vilkkui niihin, jotka katsoivat haeneen ja haeneen kaeaentynyt
huomio ilahutti haentae. Myoeskin ilahutti haentae taemae vankilailmaan
verraten puhdas, kevaeinen henki;--teki vaan kipeaetae astua pitkin kiviae
koempeloet vankilakengaet jalassa, tottumattomana kaevelemiseen, ja haenen
piti sentaehden katsoa mihin astui ja astua niin keveaesti kuin suinkin.
Jauhokaupan ohi kuljettaissa, missae kenenkaeaen ahdistamatta tepasteli ja
kieppuili kyyhkysiae, vanki oli satuttaa jalallaan yhtae niistae; kyyhkynen
pyraehti yloes ja siipiaensae raepyttaeen lensi ihan haenen korvansa ohi,
saattaen haenet tuntemaan tuulta. Haen hymaehti, mutta samassa huokasi
raskaasti, kun muisti asemansa.
II.
Vangitun Maslovan historia oli hyvin tavallinen historia. Haen oli
herraskartanossa palvelevan naimattoman naisen tytaer. Taemae nainen, elaeen
aeitinsae kanssa karjakkona kahden sisarusneidin omistamalla tilalla, oli
synnyttaenyt joka vuosi, ja, kuten maalla tavallisesti kaey, lapset
kastettiin, vaan aeiti ei imettaenytkaeaen pienokaista, joka oli ilmestynyt
haenen haluamattaan, joka oli tarpeeton ja haeiritsi tyoessae, ja niin se
pian sai kuolla naelkaeaen.
Naein oli kuollut viisi lasta. Kaikki he olivat kastetut, mutta kaikki
olivat jaeaeneet imettaemaettae ja kuolleet. Kuudes lapsi, jonka isae oli
kuleksiva mustalainen, oli tyttoe, ja taemaen kohtalo olisi ollut
samallainen, mutta kaevi niin, ettae toinen vanhoista neideistae pistaeytyi
navettaan antaakseen nuhteita karjakoille, kun kermassa oli tuntunut
lehmaen haju. Navetassa makasi synnyttaejae kauniin, terveen pienokaisen
kanssa. Vanha neiti antoi nyt nuhteita niin hyvin kermasta kuin
siitaekin, ettae synnyttaejae oli paeaestetty navettaan, ja oli jo laehtemaessae
pois, kun huomasi lapsosen, armahti sitae ja tarjoutui sen kummiksi. Haen
kastattikin tytoen, ja sitten, saeaelien ristilastaan, antoi maitoa ja
rahoja aeidille, joten lapsi jaei eloon. Niinpae vanhat neidit sitten
nimittivaetkin sen "pelastetuksi".
Lapsi oli kolmen vuotias, kun haenen aeitinsae sairastui ja kuoli.
Isoaeidille oli lapsenlapsi vastukseksi, ja silloin vanhat neidit ottivat
tytoen luoksensa. Mustasilmaeisestae tytoestae tuli tavattoman elaevae ja
miellyttaevae, ja vanhat neidit olivat haenestae hyvillaeaen.
Vanhoja neitiae oli kaksi: nuorempi, hyvaeluontoisempi--Sofia Ivanovna,
joka oli lapsenkin kastattanut, ja vanhempi, ankarampi--Maria Ivanovna.
Sofia Ivanovna piti tytoen vaatteissa ja opetti sitae lukemaan sekae tahtoi
sitae ottotytoekseen. Maria Ivanovna taas sanoi, ettae tytoestae olisi
tehtaevae tyoeihminen, hyvae sisaepiika, ja sentaehden haen oli vaativainen,
rankaisi, jopa loeikin tyttoeae pahalla tuulella ollessaan. Niinpae naeiden
kahden vaikutuksen vaelillae tytoestae kasvoikin puoleksi sisaepiika ja
puoleksi ottotyttoe. Haentae kutsuttiinkin sentaehden keskinkertaisella
nimellae Katjushaksi, ei Katjkaksi, kuten kutsutaan piikaa, eikae
Katenjkaksi, kuten kutsutaan omaa lasta. Haen ompeli, siivosi huoneita,
kiilloitteli liidulla pyhaeinkuvia, paahtoi, jauhoi ja tarjosi kahvia,
toimitti vaehaeisemmaet vaatteenpesut ja vaelistae istui neitien kanssa
aeaeneen lukemassa.
Haenellae oli kosijoita, vaan ei haen kenestaekaeaen huolinut, kun tunsi, ettae
elaemae tyoeihmisten kanssa, jotka haentae kosivat, tulisi haenelle vaikeaksi,
tottunut kun oli herraselaemaen hempeyteen.
Naein haen eli 16:nteen ikaevuoteen asti. Paeaestyaeaen sen ikaevuoden yli
saapui neitien luo heidaen veljenpoikansa, ylioppilas, rikas ruhtinas, ja
Katjusha, uskaltamatta tunnustaa sitae haenelle tai edes itselleenkaeaen,
rakastui haeneen. Sitten, kahden vuoden kuluttua, taemae sama veljenpoika
poikkesi taetejae katsomaan matkallansa sotaan ja viipyi, silloin talossa
neljae paeivaeae. Laehtoensae edellisenae iltana haen vietteli Katjushan, ja,
pistettyaeaen haenelle viimeisenae paeivaenae sataruplasen kaeteen, matkusti
pois. Viiden kuukauden kuluttua haenen laehtoensae jaelkeen Katjusha sai
varmasti tietaeae olevansa raskauden tilassa.
Siitae laehtien oli haenelle kaikki tyyni yhdentekevaeae, ja haen vaan
ajatteli kuinka paeaesisi siitae haepeaestae, joka haentae odotti. Haen alkoi
haluttomasti ja huolimattomasti palvella neitejae ja vihdoin, itsensaekin
tietaemaettae, rietaantui ja antoi tulla pahoja sanoja neideille, joita
sanoja haen itsekin sitten katui, sekae pyysi paeaestoekirjaa.
Ja neidit, hyvin tyytymaettoeminae haeneen, paeaestivaet haenet. Heiltae haen tuli
sisaepiiaksi eraeaelle poliisille, vaan pysyi taessae paikassaan ainoastaan
kolme kuukautta, sillae poliisi, 50 vuotias ukko, alkoi haentae ahdistella,
ja meni kerran niin pitkaelle, ettae Katjusha vimmastui, sanoi haentae
poelloeksi ja vanhaksi piruksi, ja tyrkkaesi haentae rintaan, niin ettae haen
kaatui. Katjusha ajettiin palveluksesta roeyhkeyden vuoksi. Uutta paikkaa
oli turha hakea, kun jo kuitenkin laehestyi synnyttaemisen aika, ja haen
asettui asumaan maalaisen kaetiloeaemmaen luo, joka myyskenteli viinaa.
Synnytys oli helppo. Mutta kaetiloe, joka oli kylaessae hoitanut sairasta
synnyttaejaeae, tartutti Katjushaan maitokuumeen, ja lapsi, poikanen,
laehetettiin kasvatuslaitokseen, minne se oli heti perille paeaestyae
kuollut, lasta saattaneen akan kertomuksen mukaan.
Rahoja oli Katjushalla kaikkiaan silloin kuin haen asettui kaetiloen luo
127 ruplaa, joista 27 ansaittuja ja 100 ruplaa viettelijaen antamia.
Mutta laehtiessae sieltae oli haenellae jaeljellae ainoastaan 6 ruplaa. Haen ei
osannut pitaeae rahoja, tuhlasi niitae omiin tarpeisinsa ja antoi myoeskin
jokaiselle, joka pyysi. Kaetiloe otti haeneltae hyyrystae, ruuasta ja teestae
kahden kuukauden ajalta 40 ruplaa, 25 ruplaa meni lapsen laehettaemiseen,
40 ruplaa kaetiloe pyysi ja sai lainaksi lehmaen ostamista varten,
parikymmentae ruplaa kului noin vaan--pukuun, makeisiin, niin ettae
parannuttuansa Katjushalla ei ollut rahoja, vaan oli pakko hakea
paikkaa. Paikan haen sai eraeaen metsaevoudin luona. Metsaevouti oli nainut
mies, mutta samoin kuin poliisikin jo ensi paeivaestae alkoi ahdistella
Katjushaa. Mies inhotti haentae ja Katjusha koetti vaelttaeae haentae. Mutta
mies oli haentae kokeneempi ja viekkaampi, ja--mikae paeaeasia--haen oli
isaentae, joka saattoi laehettaeae piian minne tahtoi, ja niinpae haen sopivan
hetken tultua otti taemaen valtaansa. Vaimo sai asiasta vihiae, ja
tavattuaan kerran miehensae yksin huoneessa Katjushan kanssa, hyoekkaesi
taetae lyoemaeaen. Katjusha ei peraeaentynyt ja syntyi tappelu, jonka johdosta
haen ajettiin talosta saamatta palkkaa. Silloin Katjusha laehti kaupunkiin
ja asettui taetinsae luo. Taetin mies oli nitoja, joka oli ennen elaenyt
siivosti, mutta nyt oli kadottanut kaikki tyoenantajansa, oli juoppo,
joka joi kaikki, minkae kaesiinsae sai. Taetillae oli vaehaeinen pesulaitos,
josta haen lapsinensa eli ja yllaepiti hunningolle joutunutta miestaeaen.
Haen ehdotteli Maslovalle, ettae taemae rupeisi pesijaettaereksi haenelle.
Mutta naehtyaeaen, kuinka raskaassa tyoessae pesijaettaeret taetin luona elivaet,
Maslova epaeili suostua ja kyseli vaan konttoreista palvelijattaren
paikkoja. Taemmoeinen paikka vihdoin loeytyi eraeaen rouvan luona, joka asui
kahden lyseossa kaeyvaen poikansa kanssa. Viikon kuluttua haenen tulonsa
jaelkeen vanhempi, kuudennen luokan lyseolainen, jolla jo oli viiksien
alkua, heitti lukemisen ja alkoi lakkaamatta ahdistella Maslovaa. Aeiti
pani kaikki Maslovan syyksi ja erotti haenet palveluksesta. Uutta paikkaa
ei ollut tiedossa, mutta kaevi niin, ettae tultuansa konttoriin, joka
vaelitti palvelioita isaennille, Maslova tapasi siellae rouvan, jolla oli
sormuksia ja rannerenkaita taeytelaeisissae paljaissa kaesissaeaen. Otettuaan
selvaen paikattoman Maslovan asiasta taemae rouva ilmoitti haenelle
osoitteensa ja pyysi tulemaan luokseen. Maslova meni. Rouva otti haenet
ystaevaellisesti vastaan, tarjosi torttuja ja makeata viiniae ja laehetti
piikansa viemaeaen jonnekin jotakin paperilippua. Iltasella tuli
huoneeseen iso-kasvuinen herrasmies, jolla oli pitkaet harmahtavat
hiukset ja harmaa parta; haen heti istuutui Maslovan viereen ja alkoi
kiiltaevin silmin ja hymyillen tarkastella taetae ja laskea leikkiae haenen
kanssaan. Emaentae kutsui herran viereiseen huoneeseen, ja Maslova kuuli,
kuinka emaentae sanoi: "vastasaapunut, terve maalaistyttoe." Sitten emaentae
kutsui Maslovan erikseen ja sanoi, ettae se on kirjailija, jolla on
paljon rahoja ja joka ei ole saeaestaevae mitaeaen, jos Maslova haentae vaan
miellyttaeae. Maslova miellyttikin haentae, ja kirjailija antoi haenelle 25
ruplaa, luvaten usein tulla haentae katsomaan. Rahat hupenivat aivan pian
hyyryyn taetin luona, uuteen leninkiin, hattuun ja nauhoihin. Muutaman
paeivaen kuluttua kirjailija kutsutti haenet luokseen uudestaan. Haen meni.
Kirjailija antoi haenelle vielae 25 ruplaa ja tarjosi asunnon erityisessae
kortteerissa.
Asuessaan kirjailijan hyyraeaemaessae kortteerissa Maslova rakastui samassa
paikassa asuvaan iloiseen puotipoikaan. Itse haen ilmoitti taestae seikasta
kirjailijalle ja muutti sitten paljoa pienempaeaen kortteeriin. Mutta
puotipoika, joka ensin lupasi naida haenet, matkusti mitaeaen virkkamatta
Nishninowgorodiin, naehtaevaesti hylaeten haenet, ja Maslova jaei yksin. Haen
olisi nyt tahtonut jaeaedae yksinaensae kortteeriin asumaan, mutta sitae ei
sallittu. Ja naapurissa sanottiin, ettae haenellae oli oikeus asua naein
ainoastaan, jos haenellae oli keltanen lupalippu ja jos haen suostui
tarkastuksen alaiseksi. Silloin haen laehti jaelleen taetin luo. Taeti,
naehtyaensae haenen muodikkaan pukunsa, peleriininsae ja hattunsa, otti haenet
kunnioituksella vastaan eikae enaeae tohtinut tarjota pesijaettaeren paikkaa,
vaan katsoi haenen nyt nousseen ylemmaelle elaemaen asteelle. Ei Maslova nyt
enaeae ajatellutkaan pesijaettaereksi rupeamista. Haen katsoi nyt saeaelillae
sitae vankielaemaeae, jota nuo kalpeat laihakaetiset pesijaettaeret etumaisissa
huoneissa viettivaet; muutamat heistae olivat jo keuhkotautisia, ja
naehdessaeaen heidaen pesevaen ja hierovan vaatteita 30:n asteen
saippuahoeyryssae, akkunat auki olipa talvi tahi kesae, haentae kauhistutti
ajatella joutuvansa taemmoeiseen vankilaan. Ja niinpae juuri taehaen aikaan,
joka oli Maslovalle erittaein onneton, koskei tahtonut loeytyae ainoatakaan
suojelijaa, haenet sai kaesiinsae eraes nainen, jonka asia oli toimitella
tyttoejae porttoloihin.
Maslova oli jo kauan sitten polttanut tupakkia, mutta puotipojan kanssa
solmitun yhteytensae loppuaikoina ja sitten kuin taemae oli haenet hylaennyt,
haen yhae enemmaen tottui juomaan. Viini ei miellyttaenyt haentae yksistaeaen
siksi, ettae maistui hyvaeltae, vaan enemmaenkin siksi, ettae teki haenelle
mahdolliseksi unohtaa raskaat muistonsa, antoi rohkeutta seurustelussa
ja varmuutta omasta arvostaan, joita kumpaakaan ominaisuutta ei haenellae
viinittae ollut. Selvaenae haenen oli aina paha olla ja haevetti.
Yllaemainittu nainen pani toimeen kekkerit taetin kunniaksi, ja
juotettuansa Maslovan, tarjosi haenelle paeaesyn hyvaeaen, kaupungin
parhaimpaan laitokseen, kuvaten haenelle tuommoisen aseman kaikkia etuja
ja hyviae puolia. Maslovan oli valittavana, joko: piian alentava asema,
milloin miehet varmaan tulisivat ahdistelemaan ja milloin tulisi
tapahtumaan salaisia, ajoittaisia haureussyntejae, taikka: turvattu,
rauhallinen, laillistettu asema, ja julkinen, lain sallima ja hyvin
maksettu alituinen haureuselaemae. Ja haen valitsi jaelkimaeisen. Paitsi
sitae, haen ajatteli taeten kostaa sekae viettelijaensae ettae puotipojan ja
kaikki muut, jotka olivat haenelle pahaa tehneet. Vielae eraes toinen
seikka viekotteli haentae ja vaikutti osaltaan lopulliseen paeaetoekseen.
Nainen oli naeet sanonut haenelle, ettae haen saisi tilata itselleen mitae
vaatteita vaan tahtoi, samettisia, silkkisamettisia, silkkisiae,
baalipukuja avonaisine olkapaeine ja paljaine kaesivarsine. Ja kun Maslova
kuvaili itseaensae heleaen keltasessa silkkipuvussa mustan
samettipaeaermaeyksen kanssa--kuten sanotaan: dekoltee,--ei haen voinut
pidaettaeae, vaan luopui passistaan. Ja vielae samana iltana nainen otti
ajurin ja vei Maslovan Kitaevan kuuluisaan taloon.
Ja siitae asti alkoi Maslova elaeae sitae elaemaeae, jossa ihmiset
kroonillisesti rikkovat jumalallisia ja inhimillisiae kaeskyjae vastaan,
elaemaeae, jota viettaevaet sadat ja sadattuhannet naiset,--jota
hallitusvalta, kansalaistensa parasta huolehtiessa, sekae suvaitsee ettae
suojelee, ja joka yhdeksaelle naiselle kymmenestae loppuu tuskallisiin
tauteihin, ennenaikaiseen raihnaisuuteen ja kuolemaan.
Aamulla ja paeivaellae raskasta nukkumista oeisen maessaeyksen jaelkeen. 3:n
tai 4:n aikana vaesynyttae nousemista likaiselta vuoteelta, seltteriveden
ja kahvin juomista kohmelon vuoksi, laiskaa vetelehtimistae pitkin
huoneita alusvaatteissa ja yoenutuissa, kadulle katselemista
ikkunauutimien takaa, velttoa torailemista keskenaeaen, sitten ruumiin ja
hiuksien pesemistae, voitelemista ja hajuvesillae taeyttaemistae, pukujen
koettelemista, riitoja niiden johdosta emaennaen kanssa, peiliin
katselemista, kasvojen, silmaekulmien maalailemista, makeaa rasvaista
ruokaa, sitten pukeutuminen kirkasvaerisiin, silkkisiin, alastomaksi
jaettaeviin pukuihin, esiintyminen kirkkaasti valaistuun, koristettuun
saliin,--vieraiden saapuminen:--musiikkia, tansseja, konfehteja,
viinejae, tupakan polttoa ja haureutta nuorten, keski-ikaeisten,
puolilasten, ikaekulu-ukkojen, naimattomien, naineiden, kauppiaiden,
puotipoikien, armeenialaisten, juutalaisten, tataarien, rikkaiden,
koeyhien, terveiden, sairaiden, humaltuneiden, selvien, raakojen,
hienojen, sotilaiden, siviilien, ylioppilaiden, lyseolaisten--kaikkien
mahdollisten saeaetyjen, ikien ja ihmislajien kanssa. Ja huutoja ja
pilapuheita ja tappeluja ja tupakkia ja viiniae ja taaskin viiniae,
tupakkia ja musiikkia illasta aamunkoittoon asti. Ja vasta aamulla
vapautuminen ja raskas uni. Ja naein joka paeivae laepi viikon. Viikon
lopussa sitae vastoin laehteminen valtiolliseen laitokseen--
poliisikonttoriin, missae valtion palveluksessa olevat virkamiehet,
mieslaeaekaerit, vaeliin totisesti ja ankarasti, mutta vaeliin taas
leikkisaellae iloisuudella, karkoittaen itsestaeaen sen haeveliaeisyyden,
jonka luonto on rikoksen vaelttaemiseksi antanut sekae ihmisille ettae
elaeimille, toimittavat naeiden naisten tarkastuksen ja antavat heille
lupakirjan jatkamaan samoja rikoksia, joita he itse olivat viikon
kuluessa osallistensa kanssa tehneet. Ja niin alkaa jaelleen samallainen
viikko. Samaa joka paeivae, kesaet, talvet, aret, pyhaet.
Naein eli Maslova seitsemaen vuotta. Taemaen ajan kuluessa haen oli ollut
kahdessa haureustalossa ja yhden kerran sairaalassa. Ollessaan
seitsemaettae vuotta haureuslaitoksessa, ja kahdeksantena vuonna lukien
ensimaeisestae lankeemisestansa eli jo 26:n ikaeisenae, tapahtui haenelle se
asia, jonka vuoksi haen oli vangittu ja nyt, vietettyaeaen kuusi kuukautta
murhaajien ja varkaiden seurassa, kuljetettiin oikeuteen.
III.
Samaan aikaan kuin Maslova, pitkaestae kaeymisestae naeaentyneenae, laehestyi
saattajinensa raastuvan oikeuden rakennusta, haenen kasvattajiensa
veljenpoika, ruhtinas Dmitrij Nehljudof, samainen haenen viettelijaensae,
virui vielae korkealla, pehmoisella vieterivuoteellansa,
hoeyhenpolstareilla, ja paeaestettyaeaen auki kauluksen puhtaasta
hollantilaisesta yoepaidastaan, minkae rinnus oli poimusille silitetty,
poltteli paperossia. Haen katseli pysaehtynein silmin eteensae, ajatellen
mitae haenen nyt olisi tehtaevae ja mitae oli eilen.
Haen muisteli eilistae iltaa, jonka oli viettaenyt Kortshaginien rikkaan ja
tunnetun perheen luona. Yleisesti arveltiin haenen menevaen naimisiin
naeiden tyttaeren kanssa. Haen huoahti ja viskattuaan poltetun paperossin,
aikoi ottaa hopeisesta kotelosta toisen, kun samassa muutti mielensae ja
laski vuoteelta sileaen valkoset jalkansa, hapuili niihin tohvelit,
heitti taeytelaeisille hartioilleen silkkisen yoemekon ja nopeasti ja
raskaasti astellen meni viereiseen pukeumahuoneeseen, joka oli taeynnaensae
eliksiirien, odekolonin ja muiden hajuvesien keinotekoista tuoksua.
Siellae haen erikoisella pulverilla puhdisti monissa kohden paikatut
hampaansa, huuhtoi ne hyvaenhajuisella hammasvedellae, alkoi sitten joka
puolelta peseytyae ja pyyhiskellae itseaeaen erilaisilla kaesiliinoilla.
Pestyaeaen hyvaenhajuisella saippualla kaetensae, tarkasti puhdistettuaan
harjasilla pitkaeksi kasvatetut kyntensae ja valeltuaan vedellae suuressa
marmorisessa pesulaitoksessa kasvonsa ja paksun kaulansa, haen meni vielae
kolmanteen huoneeseen makuuhuoneen vieressae, ja siellae oli valmistettu
ruiskutuskylpy. Valeltuaan nyt kylmaellae vedellae jaentevaen, rasvalla
peittyneen, valkean ruumiinsa ja kuivattuaan sen nukkaiseen lakanaan,
haen puki yllensae puhtaat, silitetyt alusvaatteet, veti jalkaansa
peilikirkkaiksi kiilloitetut kengaet ja alkoi toaletin aeaeressae kahdella
harjalla kammata pienenlaista, mustaa kiharapartaansa ja etupuolelta
harvennutta tukkaansa.
Kaikki vaatetukseen kuuluvat esineet, joita haen kaeytti,--alusvaatteet,
puku, jalkineet, kaulahuivit, koruneulat, soljet--olivat ihan
ensimaeistae, kalliinta lajia, huomaamattomia, yksinkertaisia,
hyvintehtyjae ja arvokkaita.
Valittuaan kymmenkunnasta kaulahuivista ja koruneulasta ne, jotka
ensiksi kaeteen sattuivat,--taemae toimi oli joskus ennen tuntunut uudelta
ja huvittavalta, nyt se oli ihan yhdentekevaeae,--Nehljudof pani ylleen
puhdistetut, tuolille asetetut vaatteet ja tuli, vaikkei aivan virkeaenae,
kuitenkin puhtaana ja hyvaenhajuisena, pitkaeaen ruokasaliinsa, jonka
parkettipermannon oli eilispaeivaenae kolme tyoemiestae kiilloittanut. Siellae
oli tavattoman suuri tamminen astiakaappi ja yhtae laaja, levitettaevae
poeytae, joka juhlallisena seisoi pullistuville, puuhun leikattuine
leijonankaepaelaejalkoineen. Poeydaelle oli levitetty hieno, taerkaetty
poeytaeliina suurine korukirjaimineen. Siinae oli hopeinen kahvipannu,
josta levisi tuoksuva kahvinhaju, hopeinen sokeriastia, kerma-astia
kiehautettuine kermoineen ja kori tuoreita vehnaeleipiae ja korppusia.
Lautasen vieressae oli saapuneita kirjeitae, sanomalehtiae ja uusi vihko
_Revue des deux Mondes_'ia. Nehljudof oli juuri ottamaisillaan esille
kirjeet, kun kaeytaevaen ovesta ilmestyi lihava, vanhanpuolinen nainen
surupuvussa, pitsimyssy paeaessae hataroitunutta jakausta peittaemaessae. Taemae
oli Nehljudofin aeskettaein taessae samassa kortteerissa kuolleen
aeitivainajan kamaripiika, Agrafena Petrovna, joka oli nyt jaeaenyt pojan
luokse taloudenhoitajaksi.
Pages:
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
7 |
8 |
9 |
10 |
11 |
12 |
13 |
14 |
15 |
16 |
17 |
18 |
19